Ilmajoen Barbara

Teksti ja kuvat: Aki Kinnunen

5. patteri

Ensimmäisen maailmansodan aikana oli Suomen suuriruhtinaskuntaan majoitettu Saksan hyökkäyksen pelossa suuri määrä Venäjän keisarikunnan sotaväkeä. Länsi-Suomeen oli sijoitettu Venäjän 42. armeijakunnan 106. divisioona, jonka jalkaväkirykmentti 423 oli hajautettu useille eteläpohjalaisille paikkakunnille. Divisioonan kenttätykistöprikaatin 5. patteri oli kasarmoitu Ilmajoelle lähelle kirkkoa. Patterin tykkikalustona oli kuusi kappaletta moderneja kolmen tuuman ns. pikakanuunoita, jotka opittiin itsenäisen Suomen tykistössä tuntemaan nimellä ”nollakakkonen” eli 76 K 02. Tykkipatterin vahvuus huolto-osineen oli yli 350 miestä.

Sotatapahtumat 1918

Vapaussodan alussa hallituksen joukkojen ylipäällikkö, kenraali Mannerheim antoi käskyn riisua aseista Etelä-Pohjanmaan venäläiset varuskunnat. Ilmajoen suojeluskunta sai 27.1.1918 käskyn yhdessä muiden joukkojen kanssa osallistua Ilmajoen venäläisen varuskunnan valtaukseen. Valtauksen päälliköksi oli määrätty eversti K.E. Berg. Vastarinnan odotettiin Ilmajoella olevan ankaraa venäläisen patterin muita paremman taistelukyvyn vuoksi. Joukot ryhmittyivät asemiin estäen venäläisten yritykset päästä Seinäjoelle. Eversti Berg viivytteli hyökkäystä käyden neuvotteluja antautumisesta joutuen kiivaaseen riitaan Seinäjoelta saapuneen Matti Laurilan kanssa menettelytavasta. Suuttunut Laurila palasi miehineen Seinäjoelle. Aamulla 29.1.1918 suojeluskuntalaisten uhkaava liikehtiminen sai kuitenkin venäläiset antautumaan heille esitetyillä ehdoilla. Sotasaaliiksi jäi koko patterin kalusto tykkeineen, joihin oli 1400 laukausta, kivääreitä, patruunoita ja paljon muuta sodassa hyvin tarpeellista sotilaallista ja hallinnollista kalustoa ja tarviketta.
Kaksi Ilmajoella vallatuista tykeistä vietiin tukemaan Oulun valtausta. Toisella näistä tykeistä ampuivat laihialaiset suojeluskuntatykkimiehet everstiluutnantti Vilho Nenosen johdolla Suomen armeijan ensimmäiset tykinlaukaukset 3.2.1918 klo 9.20. Tulitus, jossa ammuttiin 21 kranaattia, johti Oulun valtaukseen.

Barbara-patsas löytyy

Historiallinen kuva: kiltaveljet Erkki Kiskola ja Antti Vainio riemuitsevat arvokkaasta löydöstään.

Kiltaveljet Antti Vainio ja Erkki Kiskola keskustelivat vuonna 1992 musiikkiharjoitusten tauolla ja puhe kääntyi Ilmajoen kirkkomuseossa oleviin pyhimyspatsaisiin, joista joku kuului olevan venäläisiltä peräisin. Välitön tarkempi tutkimus osoitti yhden patsaan olevan venäläiseltä tykkiväeltä sotasaaliiksi saatu puinen Pyhää Barbaraa esittävä noin 60 senttimetriä korkea patsas, joka oli jo hieman retkillään kolhiintunut. Myöhemmin museaaliset asiantuntijat vahvistivat asian todenperäisyyden. Patsas oli jäänyt 5. patterilta Ilmajoen valtauksen yhteydessä muiden sotatarvikkeiden mukana. Venäläisille tykkimiehille, jotka olivat hartaita ortodokseja, oli luonnollista ja välttämätöntä kuljettaa mukanaan aselajin suojeluspyhimyksen kuvaa suojelemassa suuren keisarikunnan reuna-alueilla uhkaavilta vaaroilta.

Barbara-juhlat

Tykistön oman suojeluspyhimyksen löytyminen antoi sysäyksen Etelä-Pohjanmaan Kenttä-tykistökillan puheenjohtajalle Antti Vainiolle aloittaa ”koko maailman tykkiväen” tapaan Barbara-juhlan joulukuun 4. päivänä. Jo perinteiseksi muodostunut juhla pidetään luonnollisesti Ilmajoella, joka muutoinkin on jo vanhastaan vankka tykkimiespitäjä.

Legenda Pyhästä Barbarasta

Ainoana aselajeistamme kenttätykistö tuntee legendan omasta suojeluspyhimyksestään Pyhästä Barbarasta ja säilyttää tätä perinnettä nykyistenkin tykkimiespolvien keskuudessa.

Keskiajalla syntyneen katolisen suojeluspyhimyskulttuurin mukaisesti pyhimykset – alijumaluudet - erikoistuivat kuka alueellisten, kuka ammatillisten tai muiden suojelustarpeiden mukaisesti. Sotilaiden, jotka olivat alttiina taudeille ja julmalle äkkikuolemalle, tarve etsiä itselleen korkeampaa hengellistä suojaa oli varsin ilmeinen. Sen tekee hyvin ymmärrettäväksi äkkikuoleman pelko, sillä kirkon oppien mukaan kuoleman lähestyessä oli välttämätöntä nauttia ehtoollinen. Tykkimiesten suojeluspyhimyksen tarve oli vielä muita sotilaita suurempi, sillä tykit sijoitettiin taistelussa etulinjaan, missä ne olivat vihollisen ensimmäisen hyökkäyksen kohteita. Lisäksi tuon ajan tykit saattoivaträjähtää tai haljeta aiheuttaen tykin miehistölle enemmän vahinkoa kuin viholliselle.

Muiden keskiaikaisten aselajien suojeluspyhimykset olivat miehiä, mutta tykkimiehet osoittivat jo tuolloin hyvää makua ja ennakkoluulottomuutta valitsemalla suojelijakseen nuoren naisen, neitsyt Barbaran.

Museomestari, kiltaveli Samuli ”Samppa” Niinistö nojailee Ilmajoen museomäellä isännän elkein Ilmajoelta vallatun malliseen nollakakkoseen.

Barbara oli kristinuskoon kääntynyt vähäaasialaisen kauppiaan tytär, joka kuoli marttyyrina joulukuun 4. päivänä vuonna 303 jKr. Vainoojiaan paetessaan hän sai rukouksen voimalla salaman murtamaan muureja ja halkaisemaan hirmuisella jyrinällä kallioita. Tämä hänen legendan mukainen kykynsä hallita salamaa ja ukkosta vaikutti hänen valintaansa tykistön suojeluspyhimykseksi. Samalla valinnassa on nähtävissä hengen voitto raa’asta voimasta: tykkimies järkensä avulla panee luonnonvoimat työskentelemään vihollistaan vastaan.

Lähteinä: Ev Jyri Paulaharjun artikkeli Pohjalaisessa 1998 Ilmajoen valtauksesta, Tykkimies 1972 sekä Antti Vainion ja Samuli Niinistön haastattelut.

Takaisin sivun ylälaitaan TÄSTÄ