PÄÄKIRJOITUS 4/2010

Asevelvollisuus ja armeijakaverit pysyvät

Kirjoitin runsaat viisi vuotta sitten tähän lehteen jutun otsikolla ”Tiedustelu ja sotapelit ovat siirtyneet tietokoneaikaan”(Tulikomentoja 3/2005). Jutussa kerrottiin, miten teknologinen kehitys on tuonut maanpuolustuksen saralle aivan uudet uhkakuvat.

Vielä toisessa maailmansodassa kaikki tiesivät, missä etulinja kulki. Nykyään rintamalinjoja saattaa olla vaikeampi osoittaa. Taistelua saatetaan käydä samanaikaisesti paitsi ns. perinteisin asein syvällä alueella myös tietoverkoissa tietokoneen näppäimistöllä. Mutta onneksi Suomessa – ainakin toistaiseksi – on jotain pysyvääkin: yleinen asevelvollisuus ja armeijakaverit.

Joukkoja ja asejärjestelmiä voidaan nopeasti kuljettaa kaukanakin sijaitseville kriisialueille, mutta toisaalta vaikutukseen voidaan päästä sillä, kun ykköset ja nollat vilistävät langoilla ja avaruudessa. ”Ruutiaseiden” rinnalle on tullut ns. elektronisen sodankäynnin mahdollistama tiedustelu- ja asejärjestelmä.
Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen (MPK) puheenjohtaja Harri Kainulainen kertoo lehdessämme Venäjän armeijan arvioista, miten tietotekniset hyökkäykset tulevat lisääntymään ja ovat suurin turvallisuusuhka tulevaisuudessa. Kainulaisen mukaan tämä on jopa kirjattu Venäjän sotilasdoktriineihin yhdeksi taistelumuodoksi. Me kaikki muistamme Virossa Pronssisotilas-patsaan siirron jälkeen hallintoa vastaan tehdyt tietotekniset hyökkäykset, joiden aiheuttaminen jäljitettiin itärajan taakse.
USA:n Echeloniksi kutsuttu järjestelmä on yksi esimerkki elektronisesta tiedustelusta. Järjestelmä mahdollistaa mm. satelliittipuhelujen salakuuntelun. Määrärahojen supistamisesta huolimatta eri elektronisen tiedustelun toiminnalliset osat ovat EU:n tekemän tutkimuksen mukaan saaneet huomattavaa tunnustusta Yhdysvaltain hallinnolta. ”Tämän vuoksi on uskottavaa, että minkäänlaisesta oleellisesta toiminnan tason heikkenemisestä ei voida puhua”, EU:n asiaa tutkineen komitean loppuraportissa todettiin jo reilut viisi vuotta sitten.

Miten pitkällä elektronisen sodankäynnin alalla mahdetaankaan olla tänään. Tavallisena kuluttajana tiedän, että eri automerkeistä tuotetaan uusi malli kerran vuodessa, mutta tietokoneista mallit uudistuvat suunnilleen neljännesvuosittain ja ohjelmistoja päivitetään vähintään kerran kuukaudessa. Kehittyneestä teknologiasta ja sen osaamisesta alan sodankäynnissäkin on kyse.

Pahimpaan Internetin ruuhka-aikaan merkittävä osa Euroopan sisäisestä tietoliikenteestä reitittyy Yhdysvaltojen kautta. NSA:lla on luonnollisesti pääsy suurimpiin ulkomaanliikenteen solmuihin, joten osa tiedustelumateriaalista saadaan tavallaan ”puoli-ilmaiseksi”.

Entä sitten Suomi? Puolustusvoimat on varmaan edelleen varsin ylpeä viime sotiemme erittäin menestyksekkäästi hoidetusta, tuloksellisesta elektronisesta tiedustelusta. Henkilökohtaisesti en usko, että puolustusministeri Jyri Häkämies aivan sattumalta olisi kutsunut F-Secure Oyj:n hallituksen puheenjohtaja Risto Siilasmaan asettamansa asevelvollisuustyöryhmän johtajaksi.

* * *

On tullut aika heittää hyvästit. Kun kuusi vuotta sitten otin lehtemme päätoimittajan tehtävän vastaan edeltäjältäni Jukka Sippolalta, lupasin hoitaa ”hommaa” pari-kolme vuotta, mutta niinhän se on, että mikään muu ei kulu niin nopeasti kuin aika. Saamani erittäin rohkaiseva lukijapalaute taisi lopulta saada minut istumaan tällä jakkaralla suunnittelemaani pitempään, ja toinen ”syyllinen” on lehtemme muu talkooporukka; toimituskunta ja vakituiset avustajat, joista on tullut minulle eräänlaisia ”armeijakavereita”.

Vaikka omasta varusmiesajastani on ehtinyt kulua jo yli 40 vuotta, muistan melkoisen määrän asioita, sanoja ja sattumuksia noista kuukausista elämässäni. Erityisesti muistan tunnelman, tiukat fyysistä ja psyykkistäkin kuntoa vaatineet tilanteet, slangisanat ja tietysti armeijakaverit. Paremmat ovat edelleen harvassa.

Kiitos näistä vuosista!

Kalevi Virtanen, päätoimittaja