TULIKOMENTOJA - Tykkimiesten lehti on maamme kenttätykistöaselajin sekä tykistökoulutuksen saaneen maanpuolustusväen aikakauslehti. Lehteä julkaisee kenttätykistön valtakunnallinen aselajiyhdistys Tykkimiehet ry, jonka jäseniä ovat muut tykistöyhteisöt sekä yksittäiset tykistön ystävät.

Tulikomennoissa on mukana julkaisijan lisäksi mukana 17 muuta kenttätykistökiltaa tai -yhdistystä sekä pääesikunnan aselajitoiminnasta vastaavat henkilöt. Tulikomennot jaetaan em. yhteisöjen lisäksi kenttätykistöjoukkojen varusmiesyksiköille sekä muihin sotilaslaitoksiin, joissa palvelee aselajiin kuuluvaa henkilöstöä. Lehden numeroita toimitetaan erikoistilauksesta myös messuille, näyttelyihin ja muihin vastaaviin tilaisuuksiin.

Tulikomennot tavoittaa ao. kiltojen jäsenet ja heidän perheensä ympäri koko maata. Lehden tarkoituksena on pitää tykkimiehet ja heidän ystävänsä tietoisina kenttätykistön kulloisistakin tapahtumista ja aselajissa tapahtuneesta kehityksestä sekä kertoa kenttätykistön ja sen veteraanien kohtaloista käydyissä sodissa.

Tulikomentoja on tykistöaselajin, sen varusmiesyksikköjen ja lehden jakelussa mukana olevien tykistökiltojen tiedotuskanava ja ainoa yhteysside. Vuonna 2001 alkoi Tulikomentojen 1. vuosikerta aikakauslehtenä. Sitä on edeltänyt jo 12 vuoden ajan samanniminen lehtimuotoinen killoille suunnattu tiedote.

Lehden historiaa

Ensimmäinen yritys

Tykkimiesten lehti - Tulikomentoja - omaa kiintoisan taustan ja erikoinen on myös lehden taival. Marraskuun 10.päivänä 1923 Yleisesikunnasta, tykistön tarkastajan toimistosta lähetettiin kiertokirje tykistöjoukoille koskien mahdollista tykistön omaa lehteä. Suunnitelman mukaan lehden oli määrä ilmestyä joka toinen kuukausi. Sisällöltään se olisi aselajin ammattilehti, lähinnä tarkoitettu kantahenkilökunnalle. Joukoilta pyydettiin nyt lausuntoa ja arviota mahdollisesta tilaajamäärästä ja kustannushalukkuudesta. Edellytettiin, että tilaajat maksaisivat lehden. Aloite kaatui, ei ollut riittävää halukkuutta, sillä tilaushinta koettiin kovin korkeaksi. Vuodet vierivät.

Jatkosodan aikana monilla tykistöjoukoilla oli omat rintamalehtensä, pääosin monistettuina tai kenttäpainoissa painettuina. Näiden taival päättyi asemasodan mukana.

Tulikomentoja-lehti syntyy ja asettaa tavoitteen

Sotien jälkeen kului vuosia ja siellä täällä esitettiin ajatuksia aselajin omasta lehdestä, sillä silloiset maanpuolustusjulkaisut koettiin liian yleistäviksi, jalkaväkivoittoisiksi. Käytännön aloitetta yhteisestä lehdestä ei kuitenkaan tehty. Joillekin killoille ilmaantui omia julkaisuja kuten esimerkiksi Karjalan Tykistörykmentille ja sen killalle putkahti Piiru, jonka n:o 1 ilmestyi jo vuonna 1968.

Sitten tapahtui myös muualla. Vuonna 1989 valittiin Kenttätykistön Pääkaupunkiseudun Killan ry:n puheenjohtajaksi everstiluutnantti Pekka Lenkkeri. Tarmokkaana ja idearikkaana Pekka Lenkkeri katsoi ajan olevan kypsä ja aloitti killan tiedotuslehtisen toimittamisen. Ensimmäinen numero 1/1989 ilmestyi vaatimattoman jäsentiedotteena, osuvasti "Tulikomentoja" -nimisenä. Ulkoasu oli perin yksinkertainen, kaksiarkkinen moniste. Lehtinen otettiin kuitenkin kiinnostuksella vastaan. Numero 3/1989 sai jo sittemmin vuosia jatkuneen perusrakenteen. Killan tapahtumien ohella sivuille olivat ilmaantuneet erilaiset ilmoitukset ja katsaukset. Painatustekniikka myös kohentui, nyt oli sivuille saatu joitain kuvia, jopa kirja-arviointeja. Päätoimittaja, puheenjohtaja Pekka Lenkkeri avustajineen hoiti toimittamisen, painatusta lukuun ottamatta, ja myös postittamisen. Kaikki tehtiin vapaaehtoisen maanpuolustustyön periaatteen mukaisesti palkkiotta. Tulikomentoja-lehti ilmestyi alun alkaen neljä kertaa vuodessa, ajoitettuna siten, että killan tapahtumien ohella kenttätykistön tärkeät tilaisuudet ehdittiin tiedottaa alati kasvavalle jäsenistölle. Vuonna 1990 lehteen ilmaantuivat monet vakiopakinat kuten eversti Jyri Paulaharjun "historian tynnyristä". Lehden sisältö oli jo tässä vaiheessa koko aselajia kattava katsauksineen ja kertomuksineen.

Ratkaiseva muutos tapahtui vuonna 1990 kun Tykkimiehet ry liittyi lehden lukijakuntaan. Pari vuotta myöhemmin Pohjois-Suomen ja Riihimäen seudun tykistökillat seurasivat esimerkkiä. Päätoimittaja Pekka Lenkkeri toivotti enteellisesti numerossa 4/1990 mahdollisimman montaa kiltaa mukaan lukijakuntaan, tavoitteena oli nyt koko aselajin yhteinen julkaisu. Tämä toive näkyi selkeästi lehden otsikossa, numerossa 2/1991 kun korostettiin:.. "Tulikomentoja, kenttätykkimiesten tiedote". Vuotta myöhemmin "Tulikomentoja" sai uuden typografisen asun ja koko muuttui A 4:ksi. Kirjapainoa vaihdettiin parikin kertaa. Lehden monipuolistuminen, ulkoasu sekä lukijakunnan kasvaminen huomattiin muuallakin, Tulikomentoja-lehti valittiin vuoden 1991 kiltalehdeksi.

Lehden vakiintuminen ja eteneminen kohti tavoitetta, kenttätykistön aselajilehteä, oli menestyksellistä. Vuonna 1995 mukana oli jo yhdeksän tykkimiesyhteisöä. Lehden sisältö monipuolistui edelleen ja sivumäärä nousi. Vuonna 1996 mukana oli jo kymmenen kiltaa ja seuraavana vuonna tuli yksi lisää. Numero 2/1998 kansi oli ensimmäisen kerran värillinen, kansikuvana telakanuuna 152 Telak 91 tulitoiminnassa.

Päätoimittajat vaihtuvat

Vuosituhannen vaihteessa peräti 12 vuotta päätoimittajana palkkiotta työtään tehnyt everstiluutnantti Pekka Lenkkeri ilmoitti halustaan luopua tehtävästä. Tulikomentoja-lehteä julkaissut Uudenmaan tykistökilta ry ja valtakunnallinen kenttätykkimiesten järjestö Tykkimiehet ry alkoivat tunnustella mahdollisuutta siirtää Tulikomentoja Tykkimiehet ry:n lehdeksi. Lehden siirron organisoinnin ja käytännön järjestelyt sai tehtäväkseen Uudenmaan tykistökillan puheenjohtaja ja Tykkimiehet ry:n hallituksen jäsen Jukka Sippola. Lehden siirto Tykkimiehille ajoitettiin vuoden 2001 alkuun.

Vuoden 2000 viimeisessä numerossa Tulikomentojen ensimmäinen päätoimittaja Pekka Lenkkeri jätti tehtävänsä. Jäähyväiskirjoituksessaan, jossa listattiin lehden sisältöä, hän mainitsi mm ".. yllätyin itsekin alla mainitun luettelon laadittuani siitä historian määrästä, joka on kertynyt Tulikomentojen sivuille tämän kahdentoista vuoden aikana…" Näin oli todella, lehden sisältämä yleis-, aselaji- ja kiltatietous oli suorastaan hämmentävän laajaa.

Uudeksi päätoimittajaksi vuonna 2001 Tykkimiehet ry valitsi insinööri Yrjö Lindströmin. Lehden toimituskunta organisoitiin uudelleen, ja samalla Tykkimiehet ry muutti lehden tiedotteesta viralliseksi rekisteröidyksi kenttätykistön aikakauslehdeksi. Tykistönkenraali Vilho Nenosen unelma aselajilehdestä oli viimein, 78 vuoden jälkeen, nyt toteutunut. Muutoksen yhteydessä siirryttiin arvokkaalle aikakauslehdelle luonteenomaiseen väripainantaan korkealaatuiselle paperille. Päätoimittaja vaihtui jälleen vuoden 2003 alussa, jolloin järjestöpäällikkö Jukka Sippola otti toimitusvastuun. Lehden sisällön painopistettä muutettiin samalla sotahistoriasta ajankohtaisiin tykistön asioihin. Sippola luovutti puolestaan päätoimittajan tuolin vuoden 2005 alussa toimittaja Kalevi Virtaselle. Sisältö monipuolistui edelleen ja aselajikatsausten ohella toimitettiin ajoittain teemanumeroita, joiden eräänä tavoitteena oli saavuttaa myös varusmieslukijat aiempaa paremmin. On paikallaan mainita, ettei lehdellä ole suuria varoja käytössään ja vuosikerran hinta pyritään mahdollisimman edullisena killoille, tämä onnistuu vanhan talkooperinteen noudattamisella, vapaaehtoisen maanpuolustustyön merkeissä.

Kohti tulevaisuutta

Vuoden 2006 ensimmäisen Tulikomentoja-lehden sisällysluettelo kertoo kovasta tasosta: Pääkirjoitus, sotahistoria puolustusvoimissa yli 80 vuotta, prikaatinkomentajasta aselajitarkastajaksi, tykistöprikaatin komentajalla riittää haasteita, raskas kranaatinheitinjärjestelmä, kaksoislataus syynä Rovajärven onnettomuudessa, Karjalan Tykistörykmentin komentaja vaihtui, Alasjärvi jatkaa Tykkimiesten puheenjohtajana, Harri Kainulainen MPK ry:n puheenjohtajaksi, miten hyödynnän tietotekniikkaa kiltatyössä, historian tynnyristä, kilta- ja kokoussivut, Niinisalon Niinan jalanjäljillä, Hedberg-kilpailussa mitattiin tykkimiestaitoja, eripuraa ja arvovaltaa - kirjan arvostelu, Suomen Tykistömuseo kertoo, tykistömuseolle tehdään elokuva talvisodasta, tykistöhistorian seminaari. Kaikki nämä kuvineen 36 sivulla.

Vuosien saatossa Tulikomentoja-lehden keskeinen elementti tiedottamisen ohella on epäsuoran tulen aselajihengen ylläpito, siinä on onnistuttu hyvin.